Marianne Aalto: Haluan tarjota muille saman onnellisuudentunteen, jonka löysin luonnosta
Merensaaressa työskennellessään Marianne Aalto lumoutuu kallion geologisista arvoituksista. Ympäristökasvatuksen menetelmiksi ja välineiksi ei hänen mielestään tarvita mitään ihmeellistä, mutta yksi työkalu kuitenkin on, josta hän ei kesällä luopuisi.
Marianne Aalto (ent. Saviaho) on laaja-alaisesti luonnon ja ihmisten parissa työskentelevä ympäristökasvattaja. Hän on työskennellyt Itämeren ihmeiden parissa Harakan luontokeskuksessa aina kesäisin vuodesta 2014 lähtien. Harakassa Marianne on toteuttanut päiväkoti-ikäisten saariseikkailuja sekä suunnitellut ja ohjannut merellistä luontokoulua. Lisäksi hänen moninaiseen ympäristökasvatuksen osaamiseensa kuuluvat oppimateriaalit, kuvittaminen, opastukset, kouluvierailut sekä luontokerhojen ohjaaminen.
Siihen, että ryhdyin ympäristökasvattajaksi, on vaikuttanut…
… lapsuuden luontokokemukset ja partio. Olen rakastanut luontoa pienestä pitäen. Lapsena pyysin isää tekemään minulle uusia hyönteistensaalistuspurkkeja (hillopurkki, jonka kannessa oli reikiä) säännöllisin väliajoin. Niiden kanssa juoksin pitkin metsiä ja ryömin ojissa keräämässä hyönteisiä. Bravuurini oli heinäsirkkojen ja kimalaisten pyydystäminen.
Partion aloitin 9-vuotiaana. Positiiviset luotokokemukset ystävien kanssa metsässä sinetöivät tulevaisuuteni ympäristökasvattajana. Haluan tarjota muille sen saman onnellisuuden tunteen, jonka olen itse löytänyt luonnosta ja sen monimuotoisuuden ihmettelystä.
Parasta työssäni on…
… nähdä ilo ihmisten kasvoilla. Ne hetket ovat korvaamattomia, kun lapsi tai aikuinen näkee korvameduusan tai katkaravun ensimmäistä kertaa ja huudahtaa innosta puhkuen:
– Mä en tiennyt, että näitä on täällä!
Tunnen oloni etuoikeutetuksi päästessäni avaamaan luonnon rikasta aarrearkkua ihmisille ja innostamaan sen tutkimiseen.
Minulle tärkeä ympäristökasvatukseen liittyvä oivallus on, ettei…
… menetelmiksi ja välineiksi tarvita loppujen lopuksi mitään ihmeellistä. Kasvattajan aito kiinnostus luontoa ja opetettavia kohtaan vievät pitkälle. Teoriat ja monet eri menetelmät auttavat ymmärtämään kokonaisuutta ja ovat tärkeitä, mutta aito läsnäolo ja ilo ovat ympäristökasvattajan parhaita työkaluja.
En ikinä luopuisi työssäni…
… haravasta. Harakan saarella pesii yli 200 valkoposkihanhiparia, jotka ovat huolehtivaisia vanhempia. Ne ovat tarkkoja siitä, kuinka lähelle pesiään ne päästävät oudot ja suurikokoiset muukalaiset. Harava on hyvä apuväline pidettäväksi itsensä ja huolehtivaisen hanhi-isän välillä, kun joutuu kulkemaan valkoposkihanhen pesän läheltä.
Joskus harava jää matkasta ja joutuu turvautumaan omiin käsiin. Kohti lentävää hanhea kannattaa napata ”kainaloista” ja heittää kevyesti pään yli, ja jatkaa rauhallisesti matkaa. Tällä tempulla saa myös kerättyä monien luontokoululaisten kunnioituspisteet.
Viime aikoina olen innostunut…
… geologiasta! Kallioperä on kuin avoin historiakirja, joka odottaa lukijaansa. Äärimmäisen kiehtovaa. Harakan saari on upea geologinen kohde ja siellä pääsee sukeltamaan vuosimiljoonien päähän tutkimaan muun muassa muinaisten tulivuorten jälkeensä jättämiä jälkiä.
Työssäni haaveilen, että…
… mahdollisimman moni kokisi oman ahaa-elämyksensä luonnossa ja löytäisi sieltä sen mikä on itselle merkityksellistä. Positiiviset luontokokemukset ja henkilökohtaisuuden tunteet ovat luontosuhteen kehittymisen peruspilareita.
Haastattelu: Kati Vähä-Jaakkola
Kuva Mariannesta työssään: Mira Lainiola