Thaimaa ympäristökasvattajan silmin

dav

Ympäristökasvatuksen tarkastelu Thaimaasta käsin avartaa ajattelua. Tein marraskuussa 2019 matkan Thaimaahan ympäristökasvatuksen tutkimuksen maailmankonferenssiin (World Environmental Education Congress WEEC2019) ja katselin maata pari viikkoa myös turistin näkökulmasta. Ympäristökasvattajan silmälaseja on vaikea riisua matkallakaan, seuraavassa seitsemän matkan herättämää huomiota ja niiden pohdintaa.

1. WEEC2019

Emme ole ympäristökasvatuksen kanssa Suomessa yksin. Maailman ympäristökonferenssissa oli osallistujia eri puolilta maapalloa, eniten Aasiasta. Kaikkialla tehdään monenlaisia projekteja ja erinomaista tutkimusta ympäristökasvatuksen edistämiseksi. Ei voi siis sanoa, miksi meidän pitäisi Suomessa tehdä, kun kiinalaiset eivät tee. Kyllä tekevät.

2. Eriarvoisuus tuo talouden kysymykset lähelle ympäristökasvatusta

Konferenssin monissa esityksissä tuotiin esille, kuinka ympäristökasvatusprojektien yhteydessä on tärkeää vahvistaa paikallista taloutta, jotta toiminta on mahdollista. Esimerkiksi perinteisen pienyrittäjyyden tukeminen mahdollistaa ihmisten siirtymisen pois ympäristölle haitallisista elinkeinoista. Esityksissä pienyrittäjyys liitettiin monesti turismiin, jolloin rikkaammista maista saadaan siirrettyä varallisuutta köyhempiin maihin.

Eriarvoisuuden kysymykset hyppäsivät silmille myös kuningashuoneen jumalallisessa palvonnassa. Asian toinen puoli on, että monet thaimaalaisten konferenssiesityksien ympäristökasvatukseen liittyvät projektit olivat kuningasperheen rahoittamia, kuten myös monet luontokohteet, joissa vierailimme turistina.

3. Kylmä Suomi ja kuuma Thaimaa ovat molemmat energiasyöppöjä

Lämpötila Thaimaassa pyöri kolmenkymmenen lämpöasteen ympärillä yöt ja päivät – eikä ollut edes kuuma aika. Reipas liikkuminen oli tuskaista ja pullovettä piti ostaa lisää jokaisesta eteen tulevasta kioskista. Konferenssirakennus oli jäähdytetty liiankin kylmäksi, mutta muualla jokainen kahvihetki tuulettimen edessä tai ilta ilmastoidussa huoneessa oli tervetullut.

Suomessa valitetaan, että ilmastomme takia meillä on oikeus kuluttaa energiaa enemmän kuin monilla muilla. Talvi on kuitenkin vain osan vuodesta. Kuumissa maissa viilennystä tarvitaan aina, ja köyhimmätkin hankkivat ainakin tuulettimen, joka pörrää koko ajan. Kuumuuskin voi tappaa tai ainakin viedä toimintakyvyn.

4. Junalla matkustaminen on myös Thaimassa vaivatonta

Matkustimme konferenssin jälkeen Bangkokista yöjunalla Surat Thaniin (n. 40 € henkilöltä kahden hengen 1. luokan ilmastoidussa hytissä, 12 tuntia) ja takaisin Hua Hiniin päiväjunalla (n. 16 € henkilöltä, 2. lk, 6 h).

Yömatkustamisella säästettiin yhden yön hotellin hinta, päivällä taas nähtiin junan ikkunasta monenlaista elämää, joka turistirannoilla jää kokematta. Liput sai ostettua suoraan valtion rautatieyhtiön englanninkielisiltä sivuilta ja itse printattu lippu kävi matkalippuna.

Muutenkin digitaalisuus on vallannut myös Thaimaan: ihmiset kulkevat kännykät kädessä ja nettiyhteys löytyy lähes joka ravintolasta ja kaupasta. Silti ensimmäistä kertaa elämässäni koin sen, että kommunikaatiota vaikeuttaa paitsi yhteisen kielen puute puheen tasolla, myös kyvyttömyys lukea kirjoitettua. Ajatukset siirtyivät Suomeen tulleisiin pakolaisiin, jotka eivät ymmärrä puhetta, eivät osaa lukea tai jos osaavatkin, kenties vain arabialaiset kirjaimet ovat tuttuja. Ei ole helppo tilanne.

5. Thaimaassa on valtavasti kiinnostavia luontokohteita

Konferenssin puitteissa vierailtiin kahdessa ympäristökasvatukseen liittyvässä projektissa. Toinen keskittyi vedenpuhdistukseen ja sen kehittämiseen (Laem Phak Bia Environmental Research and Development Project), toinen taas perinteiseen viljelyyn, esimerkiksi kookossokerin valmistukseen kestävästi (The Amphawa-Chaipattananurak Conservation Project). Molemmissa luontokasvatus on tärkeä osa toimintaa ja ne ovat avoinna myös turisteille.

Lisäksi vietimme neljä yötä Khao Sokin kansallispuistossa, jossa oli hienot mahdollisuudet tutustua trooppiseen metsään, sen kasveihin, käärmeisiin, liskoihin, apinoihin, lintuihin ja hämähäkkeihin sekä päivällä että yöllä, oppaan kanssa ja ilman. Myös rantalomakohteesta, Pranburista löytyi mangrovemetsiin keskittyvä hieno ympäristökasvatuskeskus opastettuine polkuineen (Sirinart Rajini Ecosystem Learning Center) sekä kiinnostava kalliometsä, jonka reitti osoittautui vuoristokiipeilyksi (Thao Ko Sa Forest Park).

Jopa Bangkokissa yövyimme kolme yötä ja pyöräilimme Bangkokin vihreiksi keuhkoiksi nimetyllä alueella Bang Krachaossa, jossa oli myös ympäristökasvatustoimintaa ja luontopolkuja kyltteineen.

6. Mielikuva Thaimaasta seksiturismin ja turistien hyväksikäytön täysin kyllästämänä oli väärä

Eniten pelkäsin etukäteen sitä, että lomamatkasta jää päällimmäiseksi mieleen tuska seksiturismin aiheuttamasta kärsimyksestä tai tunne siitä, että minä olen thaimaalaisille vain helppo taloudellisen hyväksikäytön kohde. Koko matkalla en tunnistanut yhtään prostituoitua ja epämiellyttävän taloudellisen hyväksikäytön yrityksen kohtasin vain kerran taksikuskin kanssa – mikä sekin ratkesi minun hyväkseni hotellin henkilökunnan avustuksella.

Sen sijaan kohtasin paljon thaimaalaista avuliaisuutta, muun muassa kun tarvitsin apua pienen onnettomuuden kohdatessa. Se, että turistivirtojen ulkopuolella pysyville reiteilleni ei osunut seksiturismia, ei tietenkään poista asian olemassaoloa ja traagisuutta, mutta olen iloinen, että se ei ole silminnähtävän yleistä Thaimaan joka kolkassa.

Aloin matkalla myös ymmärtämään Thaimaan kahden hinnan politiikkaa turisteille ja paikallisille. Jos meillä on varaa matkustaa sinne asti, meillä on varaa maksaa enemmän, kun hintataso on joka tapauksessa Suomeen verrattuna alhainen.

7. Metropoli Bangkokissa ympäristöongelmat tulevat käsinkosketeltaviksi

Tuska maailman tilasta kaikista positiivisista kehityksen merkeistä huolimatta ei matkalla helpottanut. Bangkokissa asuu enemmän ihmisiä kuin koko Suomessa. Vaikka esimerkiksi Bangkokia halkovan Chao Phraya -joen puhdistamiseksi on olemassa monenlaisia projekteja, urakka sekä ihmisten kouluttamiseksi että rakenteiden luomiseksi on ihan valtava, ja jätteiden määrä vedessä kertoo, että vielä ei olla lähelläkään voittoa.

Marraskuun puolivälissä keskusta oli jo täyttynyt jouluhumulla, valtavilla joulukuusilla ja amerikkalaistyylisillä mainoksilla. Vaikka valtavassa tavaratalossa oli varattu yksi kerros ekotuotteille, vaatteille ja luomuruualle, saman tavaratalon toinen kerros palveli kissan- ja koiranomistajia myyden lemmikeille esimerkiksi valtavaa valikoimaa erilaisia vaatteita balettipuvuista teepaitoihin, samaa mallia kaikkia mahdollisia kokoja.

Lisäksi kaupungin liikenne oli suomalaisen näkökulmasta mielipuolista ja saasteiselta tuntuvan ilman hengittäminen pääkatujen varrella ahdistavaa. Ristiriidat kestävän tulevaisuuden näkökulmasta ovat valtavia.

Saattaa kuulostaa tekopyhältä, mutta syyllisyydentunto lentämisestä maapallon toiselle puolelle vaivaa minua. Sen takia haluan jakaa kokemuksiani mahdollisimman monelle – olinhan esimerkiksi konferenssissa ainut suomalainen. Lisäksi monet eivät välttämättä Thaimaan lomamatkoilla tule kiinnittäneeksi huomiota ympäristö- ja kestävyyskysymyksiin.


Teksti ja kuvat: Niina Mykrä


Jos haluat lukea enemmän konferenssin ympäristökasvatustutkimuksellisesta annista, lue Niina Mykrän juttu SIRENEn blogista.  Jos haluat tietää jostain asiasta myös henkilökohtaisesti enemmän, ota yhteyttä: niina.mykra@luontokoulut.fi

* Junaliput voi ostaa Thaimaassa valtion rautatieyhtiön englanninkielisiltä sivuilta.

Julkaistu juttusarjassa:
Artikkelin aiheet:
FEE Suomi

Ympäristökasvatusjärjestö
FEE Suomi
Lintulahdenkatu 10, 5. krs

00500 Helsinki

+358 9 4541 8151
toimisto@feesuomi.fi
Y-tunnus 1057125-3