---

Teksti: Maaria Hartman * Piirustus: Kaisla Autero.

---

Suomen Akatemian rahoittamassa Elotila-hankkeessa on tutkittu ja kehitetty yläkouluikäisten nuorten sekä eri alojen taiteilijoiden ja tutkijoiden kanssa toimintamallia, jolla syntyisi tilaa toimia luonnon ja toisten eläinten hyväksi yhdessä, osana koulunkäyntiä ja arkea. Tutkijoiden, taiteilijoiden ja nuorten asiantuntijoiden tapaamiset kouluilla tavoittelivat monilajisen yhteiselon monimutkaisuutta ja vastuullisuuksia tuomalla yhteen erilaisia tietämisen ja tuntemisen tapoja (esim. Kervinen ym. 2024; Tammi ym. 2024; Aivelo 2023). Valmis toimintamalli on avoimesti verkossa saatavilla oleva monimediainen materiaalipaketti, joka julkaistaan syksyllä 2026.

---

Nuorten kokemukset

Elotila-mallia kehitettiin kahdessa helsinkiläisessä koulussa. Näin luonnehtii Oulun yliopiston Elotila-kehittämishanketta kahdeksasluokkalainen Kaisla Autero, joka osallistui mallin kehittämiseen Viikin Normaalikoulussa:

”Elotilassa tehtiin erilaisia kokeiluja luontoon liittyen. Siellä käsiteltiin tärkeitä asioita, liittyen esimerkiksi muiden eläinlajien oloihin, oikeudenmukaisuuteen, hyvinvointiin ja ennen kaikkea käsiteltiin luonnon ja ihmisen suhdetta. Siellä tehtiin paljon monipuolisia, erilaisia ja ’vapaatulkintaisia’ tehtäviä.”

Vesalan peruskoulun kahdeksasluokkalainen Minja Vanhatalo puolestaan kuvailee hanketta seuraavalla tavalla:

”Mielestäni Elotila on tutkimus ihmisten (varsinkin nuorten) – – luontosuhteesta, jossa saimme kokeilla erilaisia tapoja olla yhteydessä luontoon ja ilmaista mielipiteitämme vapaasti monesta erilaisesta luontoon ja muuhun liittyvästä asiasta.”

Mitä emme aina huomaa luonnossa?

Molemmilla kouluilla pohdittiin esimerkiksi ötököiden asemaa ja etsittiin tapoja pyrkiä paremmin ymmärtämään toislajisia. Tapaamisissa kokeiltiin muun muassa havaitsemista totutusta poikkeavilla tavoilla, kuten vuorotellen eri aisteilla sekä hakeutumalla tarkastelemaan tuttua ympäristöä eri asennossa tai eri korkeudelta kuin yleensä.

”Mä tykkäsin siitä kun me mentiin etsiin niitä uusia näkökulmia. Varsinkin siitä kun tuli sitä haastetta, kun on ollut koko kouluajan samassa koulussa.”

”Mielestäni hyönteisiä ei huomioida ja havainnoida tarpeeksi ja uskon näin olevan, koska moni ei havainnoi ja arvosta niiden tekemää työtä.”

”Ei ole helppoa huomata pienet eliöt kuten etanat tai madot, koska ne on niin pienet, niillä varmasti on vaikeampi elää kuin muilla eliöillä kuten meillä ihmisillä tai jollain muulla eläimellä. Haluaisin olla jollain lailla vähän huomaavampi niille, kyllä pienet eliöt ansaitsevat minun mielestäni enemmän avustusta.”

Eläimet ja kauneusihanteet

Miten eri eläimet sopivat kauneusihanteisiin, ja millä tavalla tämä vaikuttaa ihmisten suhtautumiseen? Eräässä tapaamisessa nuoret asiantuntijat nostivat kriittisesti esiin ihmisten luomien kauneusihanteiden vaikutuksia ennakkoluuloihin ja arvostuksiin niin ihmisten kesken kuin suhteessa muihin eläimiin.

”Mielestäni erittäin söpöjä eläimiä havainnoidaan ja huomioidaan enemän kuin muita eläimiä.”

”Jos esimerkiks sä näet hämähäkin, sun eka reaktio on ’murhaa’. – – Mut kun sä näet perhosen, sulla ei oo sellaista reaktiota. – – Ja mun mielest kaikkia sellaisia ennemmin vois kohdella ihan samalla tavalla.”

”Se hämähäkin ulkonäkö varmaan myös vaikuttaa siihen, että se on vähän semmonen tosi erinäkönen kuin esim. perhonen. Niin jos hämähäkki näyttäis perhoselta nii ei sitä kukaan haluis listii.”

”Mulla oli joskus pienenä semmonen uimapuku, missä oli semmonen kukka tässä. Sit siihen tuli perhonen, sit mä säikähin, koska sillä oli karvaa. – – Mä olin silleen, mitä ihmettä? Et sen ei pitäis näyttää tolta. Niin, koska mä en ollut koskaan nähnyt sitä läheltä. Kun mä oon aina nähnyt sen tollain niinku tossa taulussa täst ku kattoo.”

Ylipäätään reiluuteen ja eriarvoisuuteen liittyvät teemat herättivät paljon keskustelua. Kaisla Auteron pohdintaa:

”Elämä jakautuu epäreilusti, osa saa isomman osan ’tuhlattavaksi’. Luonnossa on sama periaate. Osa lajeista saa enemmän valtaa, vaikka kaikki ansaitsisivat saman verran ’syötävää piirakasta’.”

Millaisia merkityksiä Elotilaan osallistumisella oli?

Elotila-hanke rakennettiin huomiolle siitä, että ympäristökysymyksistä erityisesti toisten eläinten asemaa ja hyvinvointia koskevat kysymykset ovat nuorille kansalaisille yhä tärkeämpiä, mutta he kokevat vaikutusmahdollisuutensa vähäisiksi. Kun julkisuudessa tilaa saavat yksittäiset aktivistit tai isot tempaukset, vaikuttaa siltä, että maailmaa muuttaakseen täytyisi olla poikkeuksellisen rohkea, tietävä ja taitava ihminen. Kouluissa tapahtuvalla vapaalla ja kokeilevalla Elotila-toiminnalla onnistuttiin tuottamaan tilaa, jossa tärkeiden asioiden puolesta voi toimia pienemminkin, omalla tavalla, osana arkea.

”Mielestäni erityisen kivaa ja tärkeää oli se, että pääsimme vapaasti ilmaisemaan mielipiteitämme eri aiheista ja jopa väittelemään harmittomasti joistakin aiheista. Mielestäni Elotilassa oli erityistä erittäin hyvä ryhmähenki, kevyt ilmapiiri ja vapaus olla oma itsensä. Elotilassa oli myös erityistä itse projekti, en ainakaan itse tiedä kovinkaan monesta samanlaisesta tapahtumasta missä käsitellään kuitenkin ihmisten ja luonnon kannalta erittäin tärkeitä asioita.”

Minja Vanhatalo kuvailee kokemustaan mallin kehittämiseen osallistumisesta nostaen esille erityisesti vapauden tunnun. Kaisla Autero puolestaan piti tärkeänä sitä, miten hankkeessa oli aikaa ja rauhaa havaita asioita luonnossa:

”Oli hienoa huomata, kuinka paljon luonnossa on kaikkea, vaikka arkielämässä luonnon merkitys unohtuu. Oli kiva nähdä itse konkreettisia esimerkkejä Elotilassa puhutuista asioista luonnon keskellä. Se oli rauhoittavaa.”

Osallistujat suosittelivat mallia lämpimästi myös muille kouluille:

”Sä pääset oppimaan uusia asioita luonnosta ja eläimistä ja miten luonto ja eläimet ja ihmiset toimii yhdessä ja miten sä pystyt eri tavoin suojelemaan luontoo.”

”On aikaa miettiä asioita syvällisesti kivassa porukassa, ja päästä kokeilemaan uusia toiminnallisia asioita.”

---

Jutun on koonnut mallin kehittämiseen osallistuneiden nuorten asiantuntijoiden ajatusten pohjalta hankkeen projektitutkija Maaria Hartman. Nimettömät sitaatit on poimittu tapaamisten tallenteilta sekä osallistujien palautteista.

---

Elotila-hanketta johtaa professori Pauliina Rautio. Nuorten asiantuntijoiden kanssa ovat työskennelleet tutkijat Irina Salmi, Mikko Puumala ja Piia Vinnari sekä taiteilijat Maija Linturi, Matilda Aaltonen ja Outimaija Hakala.

---

Lähteet

Anttoni Kervinen, Riikka Hohti, Pauliina Rautio, Maria Helena Saari, Tuure Tammi & Tuomas Aivelo (2024). Ratty places – unsettling human-centeredness in ecological inquiry with young people, Environmental Education Research, 30:7, 1129–1146.

Tuure Tammi, Riikka Hohti & Maria Saari (2024). Imagination switch – Friction and thick time in speculative worldmaking, Educational Philosophy and Theory, 56:14, 1414–1427.

Tuomas Aivelo (2023.) School students’ attitudes towards unloved biodiversity: insights from a citizen science project about urban rats, Environmental Education Research, 29:1, 81–98.