Ympäristökasvatus-lehdessä alkaa uusi juttusarja, jossa ympäristökasvatuksen tukiverkosto Lyken ympäristökasvattajat esittelevät itseään jatkamalla annettuja lauseita. Ensimmäiseksi vuorossa on Suomen luonto- ja ympäristökoulujen liiton puheenjohtaja Tiina Lecklin. Hän työskentelee Kotkassa Luontokoulu Hailissa, joka on sertifioitu Lyken kehittämiskeskukseksi.
Siihen, että ryhdyin ympäristökasvattajaksi, on eniten vaikuttanut…
… sattuma. Tulin vetämään luontokoulun perustamishanketta biologina ja vähitellen, päivä kerrallaan, olen kasvanut ympäristökasvattajaksi.
Minuun itseeni kohdistuu ympäristökasvatusta…
… jokaisena päivä: ”Työ tekijäänsä opettaa”. Töissä tulee jatkuvasti vastaan tilanteita, joista saan äkillisiä oivalluksia ja ymmärrystä.
Tärkeintä työssäni on…
… säilyttää oma innostus ja kiinnostus. Leipääntyminen näkyy ja kuuluu.
Tyypillinen arkipäiväni työssä sisältää…
… ulkona olemista ja tavaroiden roudaamista paikasta toiseen, erilaisten ihmisten kohtaamisia ja aika usein myös tyytyväisyyttä omaan tekemiseen.
Työssäni minua innostaa erityisesti…
… se, kun huomaan sanoman lankeavan otolliseen maaperään.
Masentavin päiväni töissä oli…
… kun tajusin, kuinka vaikeaa aikuisten on tehdä yhteistyötä. Eniten harmittaa ehkä näennäinen, ”mukamas-yhteistyö”, joka näyttää paperilla hyvältä, mutta joka ei ole todellista yhteistyötä, yhteen hiileen puhaltamista.
En ikinä luopuisi työssäni…
… luupeista.
Minulle hyödyllisin ympäristökasvatukseen liittyvä kirja on…
… vesiselkärangattomia esittelevä Vesikirppu ja sudenkorento (Olsen, Sunesen & Pedersen, Wsoy).
Parhaiten on jäänyt mieleeni…
… kun tiedusteluuni polun vieressä kasvavan keltaisen kukan nimestä eräs kieltä vasta opetteleva maahanmuuttajalapsi vastasi silmät loistaen ja ylpeänä oppimastaan: ”Voileipä!”
Työskentelen yleensä…
… ulkona koulujen ja päiväkotien lähimaastoissa. Joskus minut tavoittaa myös toimistolta. Työni on kaksijakoista: valmistelen ja virittelen luontokoulutunnit itsekseni, mutta ryhmän ollessa paikalla työ on suhteellisen yltiösosiaalista toimintaa.
Toivoisin, että tulevaisuudessa…
… oppisin laatimaan hippasen väljempiä aikatauluja ja olemaan siten itselleni hieman armollisempi.
Haastattelu: Niina Mykrä
Juttu on julkaistu Ympäristökasvatus-verkkolehdessä 3/2014