Arja Kaasinen on vuoden ympäristökasvattaja

Haastattelu: Marjo Pakkanen

---

Arja Kaasinen on innostava ja innovatiivinen ympäristökasvattaja, joka on työuransa aikana toiminut monilla koulutus- ja opetusasteilla sekä yhteistyöverkostoissa. Arjan positiivinen olemus ja innostava lähestymistapa ovat omiaan herättämään kiinnostusta ympäristö- ja kestävyyskasvatusta kohtaan. Hän toimii biologian didaktiikan yliopistonlehtorina Helsingin yliopiston kasvatustieteiden osastolla. Tässä haastattelussa hän kertoo ajatuksiaan ympäristökasvatuksen tulevaisuudesta sekä siitä, miten sai alkunsa tänä vuonna jo kymmenen vuotta täyttävä Suomen lasten metsäretkipäivä.

Miltä tuntui tulla valituksi Vuoden ympäristökasvattajaksi?

Aivan uskomattoman hienolta! Otin huomionosoituksen vastaan kiitollisena ja nöyränä. Näitä asioita tehdään sydämellä, mutta myös kovalla ja pitkäjänteisellä työllä yhdessä muiden kanssa. Ympäristökasvatuksen tavoitteena on yhteinen hyvä: parantaa maailmaa ja tuottaa paitsi ihmisille, myös koko planeetalle hyviä asioita.

Haluan käyttää elämäni hyvien asioiden tekemiseen. Tämä on kiitos siitä, että oma pieni kädenjälkeni on huomattu ja huomioitu ja että tehdyllä työllä on ollut merkitystä. Se tuntuu ihanalta, innostavalta ja tärkeältä, ja se kannustaa jatkamaan tätä työtä.

Mikä ympäristökasvatuksessa on tärkeää?

Yleisesti voisin sanoa, että ympäristökasvatuksessa on tärkeää säilyttää innostus ja lapsenomainen uteliaisuus: mitä seuraavaksi voisimme tehdä? Kyseessä ei kuitenkaan ole aina kivojen asioiden kanssa työskentely, vaan tärkeää on myös kyky kohdata, estää ja korjata paikallisia ja globaaleja haasteita. Tämä vaatii kykyä ajatella pienesti ja isosti sekä katsoa lähelle ja kauas.

Tärkeää on tehdä asioita yhdessä, mutta välillä yksinkin. Ympäristökasvatustyön täytyy pohjautua tutkittuun tietoon. On tärkeää uskoa tekemäänsä kasvatustyöhön. Me olemme yleensä varsin sinnikkäitä puurtajia, ja hyvä niin, sillä asiat ovat kompleksisia. Ei ole helppoja ja nopeita ratkaisuja, vaan useimmiten ratkaisut ovat hitaita ja monimutkaisia.

Itse asiassa kaikki kasvattajat ovat ympäristökasvattajia, halusivatpa sitä tai eivät. Tietoa ja ymmärrystä ympäristökasvatuksesta tulisi olla tarjolla kaikille – huoltajille, isovanhemmille ja vaikkapa kauppiaille.

Kasvatettavan näkökulmasta sanoisin, että on tärkeää saada tieteeseen perustuvaa, laaja-alaista ja monipuolista ymmärrystä siitä, miten maailma toimii, ja miten se toimii kestävällä tavalla. Tärkeää on innostaa ihmettelemään, kysymään, soveltamaan ja ottamaan selvää. On hyvä ymmärtää, että varhaiskasvatuksessa tai perusopetuksessa oleva lapsi voi olla jo 10–20 vuoden päästä päättävässä asemassa oleva aikuinen. Jos hän on saanut tukevan pohjan ympäristöajattelulleen, hän voi sisällyttää tiedon, taidon, asenteet ja arvot omaan toimintaansa. Tässä kohtaa aikaikkuna ei siis olekaan kovin pitkä.

Ympäristökasvatuksessa on monia eri paradigmoja, ja asioita voi katsoa eri lähtökohdista käsin. Kaikille lienee kuitenkin yhteistä se, että ympäristökasvatuksessa ollaan auki maailmalle. Henkilökohtaisia kiinnostuksen kohteitani ovat ekologinen kestävyys, ulkona opettaminen ja erityisesti kasvilajien tunnistaminen.

Minulle tärkeää on, että lapset aikuisten opastuksella pääsevät ulos luontoon oppimaan, nauttimaan, iloitsemaan ja tutkimaan. Ja kasvit! Kuka voisi olla heltymättä kevään ensimmäiselle leskenlehdelle tai kesäiselle kukkaniitylle?

 

Vuodesta 2016 lähtien olet organisoinut perustamaasi Suomen lasten metsäretkipäivää, jota vietetään toukokuussa. Mikä metsäretkipäivä on ja miten se sai alkunsa?

Suomen lasten metsäretkipäivä on valtakunnallinen suurtapahtuma, joka kannustaa kaikkia aikuisia viemään lapsia metsäretkille – kokemus, josta yhä useampi on etääntynyt. Tapahtuma järjestetään vuonna 2025 jo kymmenettä kertaa. Se on samalla osa opettajankoulutusta, sillä tulevat luokanopettajat harjoittelevat tapahtuman yhteydessä ulkona opettamista ja opetusmateriaalin tekemistä.

Tapahtuma on saanut alkunsa tutkimus- ja opetustyöni myötä. Havaitsin väitöskirjassani vuonna 2009, että lasten ja nuorten lajintunnistustaidoissa on vakavia puutteita ja että he eivät enää liikkuneet samalla tavalla metsässä kuin aiemmin. Samaan aikaan tutkitusti tiedettiin metsissä liikkumisen monipuolisista hyödyistä ja ilosta, joten totesin, että tässä on tapahtuman tai kampanjan paikka! Metsäretken voi tehdä milloin tahansa, mutta tänä erityisenä metsäretkipäivänä luonnossa liikkumisesta tulee yhteisöllinen kokemus. Vuoden 2025 metsäretkipäivä on perjantaina 16. toukokuuta.

 

Mitä ovat Galleria Kasvihuone ja Hemuli-kasviharrastuskerho?

Galleria Kasvihuone on kaupunkipuutarhakonsepti, jossa rakennetaan julkiselle paikalle kasvihuone. Tällä hetkellä tällainen kasvihuone sijaitsee Helsingin yliopiston keskustakampuksella. Kasvihuoneella on monta merkitystä, joista itselleni tärkeitä on kaupunkialueen vihertäminen sekä monimuotoisuuden ja esteettisyyden lisääminen.

Hemuli-kasviharrastukerho puolestaan on kasveista kiinnostuneille lapsille ja nuorille tarkoitettu kerho, jossa tutustutaan kasvien maailmaan hauskalla tavalla. Meillä on tekeillä kotisivut, joista löytyy jatkossa materiaalit kasvikerhon pitämiseen.

Millaisena näet ympäristökasvatuksen tulevaisuuden? Jos saisit muuttaa yhden asian ympäristökasvatukseen liittyen, minkä muuttaisit ensimmäisenä?

Ympäristökasvatuksessa tehdään valtavan hyvää työtä Suomessa ja globaalisti. Meillä on upeita, pyyteetöntä ympäristökasvatustyötä tekeviä ihmisiä, jotka työn puolesta tai vapaaehtoisina ja osana harrastustaan pitävät näitä asioita esillä. Työtä tehdään jo nyt monella tasolla ja monipuolisesti.

 Työ tulisi tehdä vieläkin näkyvämmäksi, ja meidän pitäisi vielä rohkeammin pitää ääntä kaikkialla yhteiskunnassa. Vaikka olemme tekemisissä elämän säilymisen kanssa, voivat ympäristökasvatustyötä tekevät ihmiset joutua edelleenkin perustelemaan työtään, taistelemaan olemassaolostaan ja toimimaan tuulimyllyjä vastaan. Tällöin työ voi tuntua vaikealta ja jopa näkymättömältä.

Tässä kohtaa kannustaisinkin: meillä ei ole mitään pelättävää, sillä mehän olemme oikeassa. Annetaan kaiken hyvän näkyä ja kuulua!

---

---

Ympäristökasvatusjärjestö FEE Suomi ry on kiinnittänyt huomiota ympäristökasvatuksen laatuun jakamalla Ympäristökasvatuksen tunnustuksen ansiokkaasta ympäristökasvatuksen ja kestävän kehityksen edistämisestä jo vuodesta 2002.  Aiemmin Ympäristökasvatuksen ruusu -nimellä jaettu tunnustus on uudistunut, ja nykyään se tunnetaan nimellä Vuoden ympäristökasvattaja. Tunnustus myönnetään vuosittain yhdelle henkilölle tai taholle osoituksena ansiokkaasta ympäristö- ja kestävyyskasvatuksen edistämisestä Suomessa.

Vuoden ympäristökasvattaja -tunnustuksen saajan valitsee Ympäristökasvatusjärjestö FEE Suomi ry:n hallitus, joka arvioi määräaikaan mennessä toimitetut ehdotukset myöntämisperusteiden pohjalta. Tunnustuksen myöntämisperusteita ovat muun muassa vaikuttavuus, pitkäjänteinen sitoutuminen ja kestävyys. Tunnustus tekee näkyväksi merkittävää työtä ympäristön ja kestävän tulevaisuuden hyväksi.

---

Haastattelun tekijä Marjo Pakkanen on FEE Suomen hallituksen puheenjohtaja.

---

Lue lehden muita juttuja