Luontoympäristöt perheiden arjessa

Teksti: Katya Maantaika

---

Kuva: Luontoliitto

---

Lasten luontoyhteyden tukeminen – ”Jos ei olisi luontoa, ei olisi ihmistä.” -opinnäytetyöni alkuperäisenä tavoitteena oli löytää keinoja, joilla voisi motivoida perheitä tukemaan lasten luontoyhteyttä. Lähtökohtana oli sosiokulttuurinen innostaminen.

Etsin uutta näkökulmaa aiheeseen selvittämällä, mitkä tekijät motivoivat perheitä muutoksiin heidän arjessaan. Prosessin edetessä työn laajemmaksi yhteiskunnalliseksi tavoitteeksi muodostui luontoyhteyden tukemisen korostaminen ekokriisin hillitsemistoimissa.

Tarkoituksena oli selvittää seuraavat seikat:

– Mitkä tekijät motivoivat perheitä luontoympäristöihin?

– Mitkä jarruttavat luontoympäristöihin menemistä?

– Mikä rooli luontoympäristöillä on perheiden arjessa?

– Mikä merkitys omilla luontokokemuksilla ja asenteilla on koettuun luontoyhteyteen?

– Kuinka tärkeänä vanhemmat pitävät omien lastensa luontoyhteyden tukemista?

Kysely vanhemmille sosiaalisessa mediassa

Edellä mainittujen kysymysten pohjalta luotiin melko laaja kysely, jota jaettiin neljässä vanhemmille suunnatussa sosiaalisen median ryhmässä (Facebook). Kysymyksiä oli noin kaksikymmentä, ja lisäksi oli paljon mahdollisuuksia avovastauksiin. Kyselyn anti oli kattava: muutamassa päivässä kertyi seitsemänkymmentä vastausta.

Toisena menetelmänä haastattelin kahta luonto- ja kasvatusalan ammattilaista. Sekä asiantuntijoilta että perheiltä kysyttiin lopuksi vinkkejä luontoyhteyden tukemiseen.

Laajan aineiston tieto analysoitiin huolellisesti, minkä jälkeen se koottiin oppaaksi.

Luontoympäristön vetovoimatekijöitä

Kyselyn tuloksista selvisi, että perheitä vetää luontoympäristöihin

– rentoutuminen ja rauhoittuminen

– terveydelliset ja hyvinvointiin liittyvät seikat

– oppiminen

– tunneperäiset syyt sekä

– omien lapsuusmuistojen ja -kokemusten vaaliminen ja halu siirtää niitä jälkipolville.

Mikä motivoi luontoympäristöihin?

”Omat lapsuudenmuistot metsäleikeistä, metsässä viihtyminen ja luonnon kauneuden arvostus, terveydelliset hyödyt, luonnon loputon leikkitarjonta.”

”Lapset valitsevat useimmiten itsekin leikkipuiston sijasta metsän, siellä mielikuvitus ja luovuus pääsevät valloilleen.”

”Yhdessäolo, tekeminen (mökillä rajallisesti puuhaa, laavuretket ovat yksi keino kuluttaa aikaa). En itse ole kovin taitava eräilijä, mutta lapsi on Partiossa ja toivottavasti hän kasvaa parempaan luontoyhteyteen kuin minä. Haluaisin olla luonto-orientoituneempi, mutta harmikseni olen aivan perinteinen kaupunkilainen.”

Mikä rajoittaa luontoympäristöön menemistä?

Luontoympäristöihin menoa vastaajien keskuudessa rajoitti eniten

– ajanpuute ja arjen hektisyys

– allergiat

– hyönteispelko

– luontokohteiden etäisyys

– jaksamisen puute ja

– sääolosuhteet.

Lisäksi digilaitteiden koettiin heikentävän luontoyhteyttä.

”Sää sen verran, että lumeton tai loskainen, pimeä ja märkä keli ei innosta ulos. Sade muina vuodenaikoina tai pakkanen ja lumi ei haittaa. Tottumukset rajoittaa.”

”Ajan puute tai molempien vanhempien vapaa-aika ei ole samaan aikaan, eikä ilman toista vanhempaa ole jaksamista lähteä. Lasten muut menot ja harrastukset, niin ettei koko perheen aktiviteettiin löydy yhteistä aikaa.”

”Etäisyys luontoalueelle rajoittaa tosi paljon. Myös itselläni on vahvasti pelko, että jos muodostan suhteen kauniiseen metsään, niin se hakataan. Näin on käynyt pari kertaa elämässäni ja se on ollut niin kamalaa ja masentavaa, että melkein pelkään sitä aina.”

Kyselyyn vastaajista 93 prosenttia koki, että luontoympäristöt tarjoavat mahdollisuuden erilaisiin aktiviteetteihin ja liikuntaan, ja toisaalta 89 prosenttia vastaajista koki niiden olevan tärkeitä rentoutumis- ja rauhoittumispaikkoja. 83 prosenttia koki luontoympäristöjen lisäävän hyvinvointia. Luontoympäristöjä hyödynnettiin myös ruoan saamiseen, yhteenkuuluvuuden lisäämiseen sekä lemmikin ulkoiluttamiseen.

Mitä luontoyhteys sinulle merkitsee?

”Luonto ja ihminen on tarkoitettu elämään symbioosissa.  Jos ei olisi luontoa, ei olisi ihmistä. Luonto on ihmisen fyysiselle ja psyykkiselle hyvinvoinnille erittäin tärkeä.”

”Nykyihmisen menetetty luontoyhteys on syy siihen, että maailma on tuhon oma. Emme näe itseämme osana kokonaisuutta, vaan sen yläpuolella. Vaalimme rahaa yli kaiken oikeasti tärkeän. Kapitalismi on juurisyy luonnosta vieraantumiseemme.”

73 prosenttia koki lasten luontoyhteyden vahvistamisen erittäin tärkeänä ja 21 prosenttia hyvin tärkeänä. Useassa vastauksessa toistui näkökulma, ettei ulos lähtemisestä tarvitse aina tehdä erikseen suurta numeroa, koska silloin kynnys lähtemiseen kasvaa.

”– – Heittäytyy mukaan lasten innostukseen esim. lätäkössä hyppimiseen ja kannustaa ennemmin kuin rajoittaa (pipi paranee puhaltamalla ja vaatteet puhdistuu pesemällä.)”

Päätelmiä vanhempien kyselyvastauksista

Kyselyvastausten perusteella voidaan päätellä, että vanhempien koettu oma luontoyhteys ja sen voimakkuus vaikuttavat haluun tukea omien lasten luontoyhteyden kokemusta.

”Luonto on tärkeä osa sitä kuka olen, ja yhteys siihen monella eri tavalla on tärkeää. Luonnon arvostus ja siitä huolta pitäminen kulkee verenperintönä jota haluan vahvistaa lapsilleni. Luontoyhteys on osa itseäni, ei sitä voi erottaa.”

Luontoympäristöjen rooli luontoyhteyden vahvistamisessa koettiin merkityksellisimpänä. Hyvin moni perhe on motivoitunut toimimaan yhteyden vahvistamiseksi.

”Kannattaa lähteä yhdessä tutkimaan luontoa. Matalalla kynnyksellä, ilman suunnitelmia, eväät mukaan. Koskettamaan kiviä, sammalta, puita… Luonnossa kannattaa myös leikkiä yhteisiä mielikuvitusleikkejä, aikuiset rohkeasti mukaan.”

Vanhempien asenteilla on merkitystä

Haastateltavat asiantuntijat korostivat vanhempien omien asenteiden merkitystä ja niiden heijastumista lapsiin. He korostivat myös sitä, että on perheiden oma valinta, mihin käyttää aikaa, ja aikaa on jokaisella saman verran. Kyse on priorisoimisesta ja asioiden arvottamisesta.

Tärkeää olisi matalalla kynnyksellä lähteä ulos ilman, että siitä tehtäisi aina suurta numeroa. Mukaan voi napata evästä, ja lähiluontoa voi hyödyntää.

Luontoympäristöt tarjoavat tasapainoa hektiselle arjelle. Pienikin hetki ilman digilaitteita luontoympäristöissä hiljaa kuunnellen ja tarkkaillen voi lisätä hyvinvointia huomattavasti.

Nykyihminen on tottunut tietynlaiseen mukavuustasoon, ja kyky sietää lasten epämukavia tunteita on heikentynyt. Asiantuntijat muistuttavat, että ikävätkin tunteet menevät nopeasti ohi. Metsässä liikkumista ei tarvitse liikaa pelätä pientenkään lasten kohdalla.

Luontoyhteys olisi nostettava kestävän kehityksen toimien rinnalle

Prosessin edetessä esille nousi voimakkaasti se, kuinka tärkeää olisi lisätä ympäristökasvatusta huomattavasti koko kasvatussektorilla. Luontoyhteyden tukemisen soisi saavan vähintään rinnakkaisen roolin kestävän kehityksen toimien kanssa.

Luontoyhteys on ydin, jonka pohjalle rakennetaan kaikki muu, joka ekokriisin hillitsemisessä on oleellista. Ilman vahvaa luontoyhteyttä kestävän kehityksen toimet ja kestävyysajattelu jäävät helposti pinnallisiksi.

Kasvatusajattelua tulisi uudistaa perinpohjaisesti. Tämä vaatisi tiivistä yhteistyötä yhteiskunnan kaikilta sektoreilta, jotta maailma olisi tulevaisuudessakin meille kaikille mahdollisimman hyvä paikka elää.

---

Artikkelin kirjoittaja Katya Maantaika on Humanistisen ammattikorkeakoulun opiskelija. Luontoaiheiset teemat ovat hänelle sydämen asia.

Opinnäytetyön tietoperustan ja aineiston pohjalta koottiin opas. Opas sisältää arvoharjoituksia sekä perheiden ja asiantuntijoiden kertomia vinkkejä luontoyhteyden vahvistamiseen. Opas julkaistaan myöhemmin osana Luontoliiton ympäristökasvatusta.