Voiko kulttuurifestareita ja ympäristökasvatusta risteyttää?

Taru Tähden haastattelu: Satu Jovero

---

Kulttuurifestareiden ohjelmat tarjoavat ihmisille iloa, paloa ja syyn osallistua tapahtumaan. Mutta voisivatko ne ympäristökasvatuksellisiin tulokulmiin risteytettyinä tarjota myös mahdollisuuksia uusiin oivalluksiin ja löytöihin – ja jopa yhteistyöhön ja voimautumiseen?

Taru Tähti oli mukana pilotoimassa eteläsavolaista Vetehiset-kulttuurifestivaalia, joka järjestettiin neljästi – kerran jokaisena vuodenaikana syksystä 2021 kesään 2022. Tässä jutussa hän kertoo esimerkkejä onnistuneista ympäristökasvatuskokeiluista Vetehiset-festivaalin yhteydessä.

 

Taru Tähkä, taipuuko kulttuurifestivaali toimintaympäristöksi ympäristökasvatukselle?

Ympäristökasvatuksellinen ote festivaaleilla on mielestäni hieno mahdollisuus. Toki se haastaa tekijöitä ajattelemaan asioita isommin ja kokonaisvaltaisemmin, mutta parhaimmillaan se tuo kokemuksiin uudenlaista syvyyttä. Siitä hyötyvät kaikki!

Vetehiset – eteläsavolaiset järvikulttuurifestivaalit – oli tapahtumakokonaisuus, jossa tuotiin näkyväksi alueen omaleimaista kulttuuriperintöä, vahvistettiin asukkaiden osallisuutta ja toimijuutta ja nostettiin esiin ajankohtaisia luonto- ja ympäristöaiheita taiteen keinoin.

Etelä-Savossa puhdas järviluonto on suuri vetovoimatekijä, joten tapahtumien ja taiteen avulla oli hyvin luontevaa tehdä näkyväksi järviseudun luontoa ja kulttuuriperintöä.

Miltä ympäristökasvatus kulttuurifestareilla voisi näyttää? Annatko hiukan esimerkkejä?

Taidetekoja:

Esimerkiksi Syys-Vetehisten yhteydessä tehtiin Taidetekoja eteläsavolaisen järviluonnon puolesta. Taideteko sai alkunsa Enonkoskella toteutetusta Saimaa ilman kaivoksia ry:n mielenilmaisusta, jossa Sirkka Kosonen oli maakuntataiteilijana mukana laulamassa runolaulua puhtaalle vedelle.

Taideteko oli runolaulusta ja heijastavasta teoksesta koostuva performanssi-installaatio, jonka maakuntataiteilijat Kosonen ja Mari Liimatainen veivät lopulta kahdeksaan eteläsavolaiseen kuntaan. Taideteot tuotiin ihmisten lähelle – yllätyksiksi arkeen muun muassa ruokakaupan parkkipaikalle, seurakunnan pihamaalle, koulujen pihoille ja hiihtolatujen varsille.

Taidetekojen avulla taiteilijat kävivät kuntalaisten kanssa keskustelua seudun vesistöjen puhtauden merkityksestä alueen elämäntavalle ja elinkeinoille.

Roskapäivät:

Kevät-Vetehisten aikaan roskaantuminen tuntui ajankohtaan sopivalta teemalta, sillä joka vuosi lumien sulaessa paljastuu edelleenkin hämmentävä määrä roskia, jotka ovat vaarallisia järviluonnon eläimille ja kasvustolle. Huhtikuussa 2022 järjestimme Roskapäivät, joissa jaettiin tietoa roskaantumisesta ja jätteiden kierrättämisestä.

Keräsimme pois roskia ja teimme niistä teoksia. Tapahtuma oli hybridimuotoinen (live, striimaus ja sosiaalinen media). Mukana yhteistyössä oli monia erilaisia toimijoita: Etelä-Savon ammattiopisto ESEDU, Mikkelin yliopistokeskus, Mikkelin nuorisopalvelut, Itä-Savon luonnonsuojeluyhdistys, Savonlinnan toimintakeskus ja Savonlinnan kirjastopalvelut.

Roskapäivissä olisi mielestäni potentiaalia maakunnalliseksi, jokakeväiseksi teemapäiväksi. Jatkossa luovan toiminnan osuutta tapahtumassa voitaisiin vielä vahvistaa.

Lukuhaaste:

Kulttuurifestivaalit jalkautuivat ihmisten arkeen myös Vetehiset-lukuhaasteen muodossa. Lukuhaaste osoittautui toimivaksi keinoksi tuoda esiin luonnon ja kulttuurin yhteyttä kirjallisuuden keinoin sekä tehdä näkyväksi maakunnassa kirjoitettua ja siitä kertovaa kirjallisuutta.

Yhdessä Etelä-Savon kirjastojen ja Savonlinnan kaupungin Saimaa-ilmiön kanssa toteutettu lukuhaaste innosti ja tavoitti mukaan asiakkaita kahdentoista kunnankirjaston alueelta. Vetehiset-lukuhaaste nosti upealla tavalla esiin alueen luontoa ja kulttuuriperintöä käsittelevää kirjallisuutta sekä eteläsavolaisia kirjailijoita. 

Mitä kaikkea kulttuurifestivaalien yhteydessä voisi mahdollisesti tulevaisuudessa järjestää? 

Vetehiset-pilotissa raapaistiin hiukan pintaa luonnon ja ihmisen yhteyden ja hyvinvoinnin osalta, mutta järvikulttuuriteema antaisi hyvän alustan jatkaa teemojen kehittelyä paljon syvemmälle. Ekologisesti kestävän kehityksen teemoja tulisi jatkossakin kirjoittaa sisään alueelliseen kulttuurialan yhteistyöhön, vaikka kunnat eivät välttämättä vielä osaakaan vaatia tai sanoittaa tähän liittyviä tarpeita ja toiveita.

Minusta olisi huippua, jos Vetehiset-festivaali profiloituisi selkeästi kestävyyskärjellä.

Kulttuurinen kestävyys: Ammennetaan sisällöissä alueen omasta elävästä perinnöstä, järviluonnosta ja asukkaiden vahvasta luontosuhteesta.

Sosiaalinen kestävyys: Toteutetaan saavutettavia sisältöjä osallistavasti.

Ekologinen kestävyys: Valitaan tapahtumien tuotannoissa ekologisimmat vaihtoehdot. Tilataan taiteilijoilta sisältöjä, jotka ottavat kantaa ilmastonmuutoksen ja luontokadon ehkäisemiseen omalla alueellamme. 

Myös tapahtumiin kulkemista olisi syytä miettiä pitkien matkojen maakunnassa, jossa valtaosa matkoista tehdään autoilla. Tulisi järjestää yhteiskuljetuksia tai festaribussi tai kehittää etäkatsomoja kuntiin.

Tapahtuman markkinoinnissa kestävyysteemoja voisi nostaa vahvemmin esille. 

Minkälaisia työtapoja haluaisit nähdä tai kokeilla tapahtumissa?

Järjestäisin sellaisia tapahtumia, joissa saisi säilyttää kosketuksen todellisuuteen ja rikastaa sitä, viihtyä ja samalla nähdä asioita uudesta kulmasta, oppia itsestään tai maailmasta jotain uutta. 

Toivoisin enemmän pienimuotoisia tapahtumia, jotka viedään ulos luontoon. Toiminnasta ja sisällöistä kävijä saisi uusia näkökulmia siihen ympäröivään luontoon.

Pointti ei ole, että taide itsessään pitäisi altistaa esimerkiksi keke-agendalle tai että sen laatua pitäisi mitata sen vaikuttavuudella. Mutta kulttuurialalla tarvitaan sellaisia toimijoita ja tapahtumia, jotka profiloituvat kestävään toteutukseen ja kestävyyden edistämiseen ja jotka toimivat esikuvina seuraaville. 

---

* Jutun aloituskuva hiihtäjistä: Yksi erilaisten vuodenaikojen taideteoista toteutettiin Mäntyharjulla. Kuvassa on maakuntataiteilija Sirkka Kosonen hiihtäjien kanssa. Kuva: Taru Tähti.

---

Vetehiset oli osa Etelä-Savon maakuntaliiton koordinoimaa AKKU – Alueellinen kuntien kulttuuritoiminnan kehittäminen Etelä-Savossa -hanketta, jota OKM rahoitti vuosina 2021–2023. Vetehiset-tapahtumakokonaisuus toimi Etelä-Savon kahdentoista kunnan kulttuuripalveluiden yhteisenä yhteistyö-, kokeilu- ja kehittämisalustana.